Dakon kävelytreeni ja kickbike-lenkki

Oltiin kauniin kesäpäivän kunniaksi naapurin kanssa pienellä lenkillä koirien kanssa. Treenasimme Dakon kanssa hihnakäveylyä. Teinpä sitten niin että aloin pitämään Dakoa itseni takana ja aina kun yritti tulla ohitseni, tönäisin sitä jalalla ja sanoin ei. Tai sitten kuljin pitkin talojen seinustoja ettei Dako päässyt ohitseni. Vielä kun aurinko paistoi kivasti ja väsytti Dakoa niin loppumatkasta se kulki kauniisti minun takana koko ajan ja hihna oli löysänä. Demo nyt kulki niin kauniisti naapurini kanssa ja ovat kyllä sellainen pari, kun voisivat vaan yhdessä ihastella perhosia ja katsella maisemia :D
Itselle oli paljon selkeämpää se että koira kävelee takana, koska silloin hihna on löysällä ja pystyn paremmin kontrolloimaan milloin koira tekee väärin ja siten korjaamaan asian. Sisäinen buddhanikin pysyi paljon paremmin läsnä kun vain korjasin Dakon virheen sen koittaessa mennä edelleni. Jos siis antaisin Dakon mennä edellä, niin kultaista keskitietä ei tahdo löytyä kun hetken se kävelee hihna löysällä ja sitten taas koittaa vetää ja nurmikoilla vetää hajujen perässä niin se on sitten vaan yhtä hihnan rykimistä tuotamatta mitään hyvää tulosta. Demon kanssa onkin helpompi kun se ei vedä kuin välillä ja silloin riittää ettää nykäisee hihnasta niin kulkee taas nätisti. Mutta kai sekin jokaisen makuasia miten opettaa koiransa kävelemään. Jotkut takana, jotkut vierellä, jotkut edessä ja jotkut menee miten sattuu vetäen ja sohlaten puolelta toiselle :) Mutta näin meillä yritän nyt saada meidän lenkkeilystä mielyttävämpää.

Tämä oli tyyli jolla mentiin

Myöhemmin päätin lähteä vielä Dakon kanssa kickbike lenkille. Hienoa oli taas päästä menemään ja Dakokin nautti kun pääsi oikein purkamaan energiaa. Oli siinä muutama häiriötekijäkin, kuten yhtäkkiä edestä juokseva rusakko ja vieressä oleva kissa. Pikkuisen oli siinä mammalla usko koeteuksella, varsinkin kun rusakko ampaisi edestä ja liina vielä siinä hötäkässä meni osittain renkaan alle. (Niin miten olisi se adapteri?) No selvittiin hengissä perille, mutta lisää harjoitusta kyllä tarvitaan. Onneksi meillä on nyt kolme väsynyttä raatoa kotona odotellen huomisia Dakon arkitottis-treenejä :)