torstai 16. tammikuuta 2014

Voi taivas mikä treeni!

Kerrompa tähän heti perään meidän talvitreeneistä. Lunta saatiin Länsi-Suomeen tosiaan vasta n. viikko sitten. 13.1.2014 lähdettiin miehen kanssa kokeilemaan ensimmäistä kertaa rekeä. Treeni meni melko ok, Ditalla pikkuisen hapuilua suunnissa, mutta muuten meni kyllä hyvin ja koirilla oli työtä kun molemmat oltiin kyydissä. Mentiin n.5km lenkki koska reitit olivat vielä huonoja vähäisen lumen takia.

15.1.2014 pääsin töistä jo neljältä ja päätin että taidampa lähteä koirien kanssa rekilenkille, kun lähellä oli osittain hyvää maastoa mennä. No valjastin koirat ja laitoin tosiaan Ditan johtoon. Lähdettiin pihasta ja melkein heti siitä olisi mahdollista kääntyä oikealle (mihin monesti ovat mieheni kanssa kääntyneet) tai jatkaa suoraan ja vasemmalle on myös mahdollista mennä (ja sinne minä olin ajatellut mennä). Dita kuitenkin oli sitten sitä mieltä että me menemme sinne oikealle. Ja en tiedä koska olisi ollut niin kuuntelematon ja tottelematon kuin nyt oli. Ei tahtonut ei sitten millään jatkaa matkaa ja olivat jo osittain kääntyneet oikealle joten aloin huutamaan vasenta. Joka kerralla kun huusin vas, niin Dita pyrki vaan jatkamaan oikealle. Vihdoin Dako takaa nykäisi vasemmalle niin, että Dita tajusi ja päästiin jatkamaan. Sitten tuli käännös sinne vasemmalle ja huusin Ditalle vas. Ei mitään, hän hanakasti vaan jatkoi suoraan ja minä löin jarrut pohjaan ja huusin uudestaan vas. Ei taaskaan tahtonut millään mennä vasemmalle. Pyöriskeli vaan ja söi lunta maasta. Vihdoin kun sain ne kääntymään sinne vasemmalle olikin loppulenkki jo tuhoon tuomittu. Ditalla oli mielenkiinto ihan hukassa, ei tosiaan loppumatkastakaan totellut käskyjä, meni vaan miten itse katsoi parhaaksi mennä. Jos pysäytin ja koitin saada menemään toiseen suuntaan, oli se Ditalle ihan ylitsepääsemätöntä. Jouduin jopa vaihtamaan Ditan Dakon paikalle ja Dakon johtoon, se meni vähän paremmin käskyillä. Ei sekään silti mennyt niin kuin ennen. Välillä suunnat oli myös Dakollakin ihan hukassa ja alkoi jo tuntumaan ettei loppujen lopuksi kukaan enää tiennyt mikä käsky oli mikäkin. Kun pihaan päästiin heitin koirat aitaukseen ja lähdin Duden kanssa käymään kaverilla lepuuttakseni hermojani. KAUHEAA!!

En muista koska olisin viimeksi ollut näin pahoillani koirien käytöksestä. Johtuiko tämä nyt siitä. että Dita saattaisi tehdä juoksuja ja Dakolla oli tärppiaika? Tai siitä että eivät ole ennen menneet reen kanssa, jossa ohjastaja on pidemmällä ja koirien olisi oikeasti mentävä käskyn suuntaan mennäkseen oikeaan suuntaan? Oliko tämä vain yksi huono päivä vai ovatko koirani oikeasti suunnissa ihan hukkateillä? Menivätkö vain hämilleen kun ei mentykkään tuttua reittiä vaan pistin ne koville kun oli koko ajan käännöksiä eri suuntiin eikä välttämättä sinne mihin tie olisi paremmin vienyt? Näitäpä sitten pyörittelee päässään.. Noh.. Ehkäpä me vaan nyt treenataan enemmän suuntia ja mennään eri reittejä joissa niiden täytyy kuunnella ohjastajaa. Mutta täytyy kyllä myöntää että erittäin suuri paskan maku jäi suuhun kun ovat kyllä mielestäni ennen menneet huomattavasti paremmin. Että sellaista. Toivotaan että seuraavalla kerralla menisi paremmin! PikkuPirut!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti