Dako siis tuli meille tammikuussa 2011 Rovaniemeltä. Kun toista koiraa alettiin suunnittelemaan, siperianhusky oli ensimmäisenä mielessä. "Nyt sen sitten ottaisin". Sitten alkoikin pentuilmoitusten selailu ja menipä ihan muutama kuukausi ennen kuin sopiva pentu sitten löytyi. Tai sanotaanko että sen kuva löysi minut :D Ja itseasiassa ihastuin kyllä ensin Dakotan sisareen, mutta juteltuani kasvattajan kanssa siitä mikä pentu sopisi juuri meille, päädyinkin Dakoon ja en ole katunut. Paitsi niinä hetkinä kun olen tullut kotiin ja sohvamme ovat olleet entisiä... Mutta ei hyvää ilman huonoa :P Loistava koira tuo Dakota!
Siitä huonosta vielä sen verran, että Dakota kiintyi minuun niin kovasti, että yksinjääminen olikin sitten ongelma. Neljän sohvan, sohvatyynyjen, papereiden ym. muiden tavaroiden tuhoamisen jälkeen aloin olemaan hyvin vihainen ja epätoivoinen. Miksi olen hankkinut siperianhuskyn? Niin, turhautumistahan tuo käytös oli ei mitään sen kummempaa. Helpotusta tulikin sitten viimein, kun sain tiedon saada rakentaa työpaikan pihaan koiratarhaus minun koirilleni! Voiko parempia työsuhde-etuja enää saada?! Noh, koirien oltua tarhassa työajan, Dakon parien juoksujen ja mamman vedätys-innostuksen jälkeen turhautuminen on vähentynyt ja paljon (koputtaa puuta). Eiköhän tämä tästä :)
Minulla oli haaveena alunperin näyttelyissä käyminen ja sen takia Dako oli parempi vaihtoehto kuin sisarensa mm. paremman turkkinsa ansiosta. Mätsäreissä käytiin tarkoituksena harjoitella näyttelyitä varten. Ensimmäiset näyttelyt olivatkin Rauman KV 2011. Pentuluokassa mentiin ja Dako oli kyllä PEN-ERI, mutta eihän tuo tulos sinänsä mitään merkitse. Seuraavat näyttelyt olivat Porin KV 2011. Siellä oltiin junnuluokassa, mutta tulos oli T (vihreä nauha). Myös Siperianhuskyjen erikoisnäyttelyissä oltiin Kannuksella syyskuussa 2011 junnuluokassa ja sieltä tuloksena T (vihreä nauha). Suurin syy mikä Dakon rakenteessa oli huonoa on sen ulospäin kääntyvät etujalat. Valitettavasti itse havahduin asiaan liian myöhään ja asialle ei voi enää tehdä mitään. Se ei kuitenkaan haittaa itse Dakoa, itseä vain harmittaa että näyttelyt saivat sitten jäädä.
Kuitenkin, vaikka jouduin luopumaan Dakon näyttelyurasta, sen tilalle löysin huskyille vielä paremman harrastuksen. Vedon! Aluksi en ajatellut että alkaisin harrastamaan mitään veto-juttuja, mutta kun avokki sitten viime kesänä alkoi rullaluistelemaan Dakon kanssa, tajusin että tämä on se juttu. Dakota oppi hetkessä suunnat ja hetken päästä toisten koirien ohittamisen. Siitä onkin sitten alkanut suuri veto-innostus itselleni ja kaikenmaailman härveleitä ja tarvikkeita onkin alettu haalimaan :) Mutta kerrompa niistä sitten erikseen lisää myöhemmässä vaiheessa!
.jpg) |
| Dakota huhtikuu 2012 |
 |
| Dakota huhtikuu 2012 - Yyteri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti