Täältä tullan Prisma!

Ruvettiinpa sitten talven(loppupuolella) miettimään ystävän kanssa, millä sitä sitten koiria oikein treenaisi. Pulkkaa vähän käytiin muutaman kerran kokeilemassa, mutta olisi kyllä parempi joku muu vaihtoehto. Potkukelkka tuli ensimmäisenä mieleen ja ruvettiinkin sellaisia kovasti kyselemään. Vaan eipä löytynyt kenenkään varaston nurkista vanhaa potkukelkkaa. Ja siis onhan noita netissä ,myytävänä, mutta eipä kauheasti kiinnostanut kun olivat joko kauhean pitkällä tai maksoivat lähemmäs satasta. Niin ja siksi tuo satanen oli liikaa, koska ajatukset olivat jo pyörineet jonkun verran KickSparkin ympärillä. Netistä kun olin lukenut niistä kauheasti positiivista palautetta juuri koirien vedättämisessä. Mielummin siis tuhlaisin vähän enemmän rahaa ja ostaisin kunnon pelin uutena :)

Noh, ystävän kanssa sitten alettiin pohtimaan josko ostaisimme vaikka puoliksi tuollaisen KickSparkin ja treenaisimme sillä sitten vuorotellen. Asia jäi minulle hautumaan, kunnes soitin että kyllä meidän nyt kannattaa molempien ostaa omat niin voimme treenailla samaan aikaan koiriemme kanssa :) Menimmekin siitä sitten juoksujalkaa Prismaan joista noita KickSparkeja sai. Ainut vaan, että niitä ei ollut! Miten voikaan ihmislapsi pettyä.. No laitoimme varaukseen 2kpl kun niitä seuraavaksi tulisi.

Kun Sparkit vihdoin saapuivat, olihan niitä heti pakko päästä kokeilemaan :P ja ai että kun oli hienoa! hyvin kerrynterrieristäkin lähti vetointoa, mutta kestävyyttä saa petrata. Treenaaminen vain jäi vähän (liian) lyhyeksi, kun lumet alkoivat jo seuraavalla viikolla sulamaan. Noh, talvi se on taas vuoden päästä, vaikka kyllä kovasti harmitti ettei enempää saatu Sparkin kanssa treenailla. Ei muuta kuin potkupyörä taas käyttöön kun tiet on sulat!

Me ja Spark helmikuu 2012

KickSpark helmikuu 2012

Uusi innostus - veto!

Vetokäppänen puri, kun tajusin miten hyvin Dako tuon homman osaa. Avokki tosiaan alkoi ottamaan Dakoa mukaan kun lähti rullaluistelemaan ja kertoi sitten minulle kuinka hyvin oli mennyt. Dakolta oli heti löytynyt vauhtia ja vetoviettiä. Pikkuhiljaa alettiin sitten Dakoa treenaamaan ja hyvinhän tuo oppi, niin suunnat kuin ohituksetkin.

Itse en osaa rullaluistella ja pyörän kanssa kokeileminenkin hirvitti, joten oma panostukseni jäi vähän vähäiselle. Vasta syksyllä ystäväni sanoi, että häneltä löytyisi sellainen "mummujen potkupyörä" jonka kanssa hän on joskus omaa terrieriään vedättänyt. Päätimme siis kokeilla Dakon kanssa tuota ja silloin tämä mammakin hurahti tuohon touhuun :) Potkupyörä oli kuitenkin sen verran iso ja raskas niin, kaatumisesta ei ollut pahemmin huolta.

Ensin kävimme parina kertoina kokeilemassa potkupyörää, sitten otimme sen kotiin lainaksi ja lopulta ostimme sen. Sillä sitten monet kerrat menimme pitkin kaupunkia. Ainut vaan että tuo kolisi hirveästi, joten välillä kyllä vähän nolotti mennä sen kanssa ihmisten ohi. No, kun ensimmäiset liukkaat tuli sai potkypyörä kuitenkin jäädä odottelemaan talven yli kevättä ja uusia retkiä.

Tälläinen kutakuinkin oli ensimmäinen menopelimme :)

Dakota

Tässäpä pieni tiivistelmä meidän Dakotasta!

Dako siis tuli meille tammikuussa 2011 Rovaniemeltä. Kun toista koiraa alettiin suunnittelemaan, siperianhusky oli ensimmäisenä mielessä. "Nyt sen sitten ottaisin". Sitten alkoikin pentuilmoitusten selailu ja menipä ihan muutama kuukausi ennen kuin sopiva pentu sitten löytyi. Tai sanotaanko että sen kuva löysi minut :D Ja itseasiassa ihastuin kyllä ensin Dakotan sisareen, mutta juteltuani kasvattajan kanssa siitä mikä pentu sopisi juuri meille, päädyinkin Dakoon ja en ole katunut. Paitsi niinä hetkinä kun olen tullut kotiin ja sohvamme ovat olleet entisiä... Mutta ei hyvää ilman huonoa :P Loistava koira tuo Dakota!

Siitä huonosta vielä sen verran, että Dakota kiintyi minuun niin kovasti, että yksinjääminen olikin sitten ongelma. Neljän sohvan, sohvatyynyjen, papereiden ym. muiden tavaroiden tuhoamisen jälkeen aloin olemaan hyvin vihainen ja epätoivoinen. Miksi olen hankkinut siperianhuskyn? Niin, turhautumistahan tuo käytös oli ei mitään sen kummempaa. Helpotusta tulikin sitten viimein, kun sain tiedon saada rakentaa työpaikan pihaan koiratarhaus minun koirilleni! Voiko parempia työsuhde-etuja enää saada?! Noh, koirien oltua tarhassa työajan, Dakon parien juoksujen ja mamman vedätys-innostuksen jälkeen turhautuminen on vähentynyt ja paljon (koputtaa puuta). Eiköhän tämä tästä :)

Minulla oli haaveena alunperin näyttelyissä käyminen ja sen takia Dako oli parempi vaihtoehto kuin sisarensa mm. paremman turkkinsa ansiosta. Mätsäreissä käytiin tarkoituksena harjoitella näyttelyitä varten. Ensimmäiset näyttelyt olivatkin Rauman KV 2011. Pentuluokassa mentiin ja Dako oli kyllä PEN-ERI, mutta eihän tuo tulos sinänsä mitään merkitse. Seuraavat näyttelyt olivat Porin KV 2011. Siellä oltiin junnuluokassa, mutta tulos oli T (vihreä nauha). Myös Siperianhuskyjen erikoisnäyttelyissä oltiin Kannuksella syyskuussa 2011 junnuluokassa ja sieltä tuloksena T (vihreä nauha). Suurin syy mikä Dakon rakenteessa oli huonoa on sen ulospäin kääntyvät etujalat. Valitettavasti itse havahduin asiaan liian myöhään ja asialle ei voi enää tehdä mitään. Se ei kuitenkaan haittaa itse Dakoa, itseä vain harmittaa että näyttelyt saivat sitten jäädä.


Kuitenkin, vaikka jouduin luopumaan Dakon näyttelyurasta, sen tilalle löysin huskyille vielä paremman harrastuksen. Vedon! Aluksi en ajatellut että alkaisin harrastamaan mitään veto-juttuja, mutta kun avokki sitten viime kesänä alkoi rullaluistelemaan Dakon kanssa, tajusin että tämä on se juttu. Dakota oppi hetkessä suunnat ja hetken päästä toisten koirien ohittamisen. Siitä onkin sitten alkanut suuri veto-innostus itselleni ja kaikenmaailman härveleitä ja tarvikkeita onkin alettu haalimaan :) Mutta kerrompa niistä sitten erikseen lisää myöhemmässä vaiheessa!

Dakota huhtikuu 2012

Dakota huhtikuu 2012 - Yyteri

Demon

Hieman tietoa meidän malamuutti-mix Demosta.

Demo tuli meille kesäkuussa 2009 ja on siis alaskanmalamuutin ja luultavasti lapinkoiran sekoitus, mutta voipi tuossa olla laikaa tai pohjanpystykorvaakin. Emä oli puhdas malamuutti ja isästä sitten ei ihan varmaa tietoa. Oli mitä oli, maailman parhaimman koiran olen saanut! 

Luonteeltaan Demon on rauhallinen ja erittäin ihmisrakas. Tulee toimeen lasten kanssa erinomaisesti ja onkin 7-vuotiaan pikkuveljeni ja 4-vuotiaan pikkusiskoni suuressa suosiossa :) Demo ei ole kuin pentuna muutaman kerran purrut nettijohdon poikki ja syönyt sohvapöydän kulmat, mutta muuten ei ole kyllä tuhonnut mitään. Ollut helppo ja alistuvainen koira ja tottelee malamuuttimaisen hyvin :D Eli kivaa on ja hienosti tehdään, mutta tasan niin kauan kuin itseä huvittaa, sen jälkeen on turha saada enää demon motivaatiota nousemaan. 

Avokki kävi Demon ollessa 4kk pentukurssin, jossa poika oppi hyvin perusasiat. Toisia koiria haukkuttiin ensmmäiset tunnit, mutta hyvin siellä meni kun itse olin kerran mukana :) Sen jälkeen Demo olikin lähinnä vain kotikoira ilman kummempia harrastuksia. Toisen koiran tultua Demon kanssa on alettu opettelemaan veto-juttuja ja arkitottis-kursseillakin oltiin. Demo ei ole kovin innostunut vetämisestä, mutta harjoitellaan ja nostetaan kuntoa niin eiköhän sekin valjakossa hyvin pärjää. Arkitottiksessa Demo teki hienosti motivaattorina ruoka. Sen eteen poika tekee lähes mitä vaan. Kuitenkin turhautumistakin koettiin, kun Demon kiinnostus lopahti ja jäi sille tielle.Tulevaisuudessa lisää tottistreeniä ja jälkeä olisi tarkoitus kokeilla. Demo kun tosiaan on perso ruualle :)

Tässä siis pieni kooste Demonista. Tulevista treeneistä yms. lisää infoa myöhemmin!

Demon huhtikuu 2012 - Yyteri

Demon huhtikuu 2012 - Yyteri

Tassunjälki sydämmessä - ikuisesti

Eli aloitin minäkin sitten oman blogin kirjoittamisen. Blogin aiheena ovat koirat, jotka ovat valloittaneet sydämmeni jo ollessani pikkutyttö. Ensimmäisen oman koirani otin vasta kun olin muuttanut pois kotoa, koska äitini oli tiukasti koiraa vastaan asuessani vielä kotona. Ei hän koiria vihannut, mutta ei halunnut itselleen lisärasitetta jos en olisikaan koiraa hoitanut.

Ennen omaa koiraa minulla oli muutama hoitokoira. Australianpaimenkoira Iiroa ja shetlanninlammaskoira Tuiskua kävin muutamia kertoja hoitamassa/ulkoiluttamassa. Beagle Lotta olikin minulla sitten paljon hoidossa kun asuin kotona ja senkin jälkeen kun muutin pois kotoa. Lottaa hoitaessani koirakuumeeni vain kasvoi ja kun Lotta joutui muuttamaan toiseen kotiin aloin miettimään oman koiran hankkimista.

Netistä sitten löysin ilmoituksen 9-vuotiaasta kultaisestanoutajasta, josta vanha perhe ei enää pystynyt huolehtimaan. Näin minulle sitten saapui ensimmäinen OMA koirani Milli :) Milli oli siis jo vanha joten se oli rauhallinen ja sisäsiisti eikä rikkonut paikkoja. Otin siis pehmeän laskun koiran ottamiseen. Milli ei kuitenkaan kerinnyt olemaan minulla kuin reilu puoli vuotta niin se alkoi saamaan kohtauksia ja sen jalat eivät kantaneet kunnolla. Päädyin siis lopetukseen, koska Milli oli kuitenkin jo iällä. Milli tulee aina olemaan se ensimmäinen oma koirani ja muistan häntä lämmöllä <3

No se menneisyydestä ja siirrytään tähän hetkeen. Tällä hetkellä meidän taloudessamme elelee kaksi koiraa. Malamuutti-mix Demon 3v ja siperianhusky Dakota 1,7v. Olen aina ihannoinut pystykorvarotuja ja varsinkin siperianhuskyja. "Sellainen sinisilmäinen husky on pakko joskus saada"... Niin nämä on näitä stereotypioita. "Ei se ole husky jos sillä ei ole sinisiä silmiä". No huskyja on sini-sekä ruskeasilmäisiä ja sen ei ole pakko olla sinisilmäinen. Eipä ole tuo minunkaan :D Kyllä sellainenkin joskus perheeseen kuuluu, mutta sitten kun on enemmän tilaa. Kiinnostus malamuutteihin on myös kasvanut ja erittäin tyytyväinen olen tuohon meidän "pikkumuuttiin". Niitäkin sitten kun tilaa on enemmän. Tämä blogi siis kertoo nyt Demon ja Dakon kanssa touhuamisesta ja miksei tänne välillä jotain muutakin eksyisi :) Rakkaudesta koiriin, tassunjälki on ja tulee aina olemaan sydämmessäni <3

Australianpaimenkoira Iiro

Shetlanninlammaskoira Tuisku

Beagle Lotta

Kultainennoutaja Milli

Malamuutti-mix Demon ja siperianhusky Dakota